Olet mitä syöt: Läskin laiha marketti poikii läskin laihoja kuluttajia

 YLE:llä oli juttua elämiskustannusten noususta Suomessa. Jutussa haastateltiin keittiön vuoropäällikköä, jolla on ollut vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan. Suomessa kolmannes hotelli- ja ravintola-alan työntekijöistä menee toisinaan vatsa kurnien nukkumaan. Otanta on silmiä avaava sillä ravintola-alalla, joitakin surullisia poikkeuksia lukuunottamatta, perusruoanlaitto ja raaka-aineiden hyödyntäminen on hanskassa. Argumentit uusavuttomuudesta ovat siis pääosin turhia.

Mikä siis mättää?

Sous chef Ikävalko arvioi Ylellä elinkustannusten kehitystä:

„ Elämisen kustannukset nousevat paljon nopeammin kuin matalapalkka-alojen palkat. Se näkyy työssäkäyvien kulutuksessa ja siinä, mitä kaupasta ostetaan.“

Asiasta kannattanee olla huolissaan, sillä ruokaturvattomuus (eli siis "köyhyys") on liitetty diabetekseen ja mielenterveysongelmiin. Kolmannes suomalaisista yli kolmekymppisistä miehistä on THL:n mukaan, ei ylipainoisia, vaan lihavia. Samalla diabetes rehottaa ja vuotavasta suolesta on tulossa ilmiö. Amerikkalainen ystäväni totesi jenkeissä olevan ihan normaalia, että kolmekymppisten small talk koskee reseptilääkkeitä, eikä säätä.

Oma innostukseni suomalaisen marketin tarjonnan syynäämiseen oli tuotepäälliköintikeskustelu, mistä sosiaalisessa mediassa mölistiin. Virossa kuulemma tuotteet mätänevät hyllyyn. Tietäjät tiesivät, että Virossa HEVI-osaston tuotteet pääsevät toisinaan pahaksi. Toiset osasivat kertoa, että taustalla on kakkosluokan tuotteet, mitä Viroon ostetaan. Skandinaaviassa marketin sisäänostajalla on kuuleman etuosto-oikeus, koska rikkailla pohjoismaalaisilla on enemmän potentiaalia maksaa paremmista tuotteista. Kuulostaa ihan järkevälle kysynnän ja tarjonnan lakeja mukailevalle systeemille.

Suomessa seikkaillessani pälyilin joutessani HEVI-tuotteiden hintalappuja. Väite korkeammasta kulutuspotentiaalista näytti pitävän paikkansa. HEVI on edelleen noin 100% kalliimpaa Suomessa kuin Virossa. Jäin kuitenkin arvuuttelemaan sisäänostajan motiiveja. Iso osa hyllytetyistä tuotteista oli raakoja. Ainoat kypsät tomaatit näyttivät lojuvan NAMS-tomaattilaatikossa (10e/kg). Virolainen puolisoni niin ikään närkästyi avomaakurkkujen puutteesta suomalaisessa marketissa. Tarjolla oli vain niitä vetisiä vihreitä dildoja. Näin keskitalvella tiettyjen tuotteiden saatavuus on tietysti tiukassa, mutta otin tässä tomaatin framille syystä. Varovaisten arvioideni mukaan keskivertosuomalaisen salaatti koostuu vuodenajasta riippumatta tomaatti, kurkku, jääsalaattiyhdistelmästä sekä niistä kahdesta kebab-annoksen päälle asetetuista turkinpippurista. Jäin miettimään onko sisäänostajan motiivina nimenomaan hyllyajan maksimointi?

Enemmän sesongissa olevien kellarijuuresten kokeilu ei juuri houkuttele, kun juurisellerin hinnalla ostaa paketin sika-nautaa. Prismassa valopilkkuna oli kuitenkin myyjän oivallus lohkaista juuriselleri valmiiksi neljään osaan ja paketoida segmentit erikseen edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Mieleen tulee hiukan Viron niukoilta neuvostoajoilta kuulemani tarinat omenan lohkomisesta neljään osaan perheen kesken.

Toisen pettymyksen koimme leipäosastolla. Omat kriteerini leivän suhteen ovat kohtalaisen simppelit. Leivässä maku on tärkein. Sitä saa juuresta, rapesta kuoresta ja suolasta. Citymarketin puolen hehtaarin paistopisteeltä ei kuitenkaan löytynyt ainoatakaan kriteerit täyttävää leivän kannikkaa. Lähimmäksi oikeaa leipää päästiin Asikkalan leipomon rukiisella, mihin tosin tarvittiin halkomakirvestä avuksi. Lisäksi samaan hintaan olisi saanut puolikiloa sitä sika-nautaa.

Kaiken kaikkiaan marketti-excursiolla edulliseksi osoittautuivat maitotuotteiden lisäksi sokerista tehdyt asiat. Sipsi-karkki-limsaosasto tarjosi herkkuja hintaan mitä ei ole nähty edes Virossa. Valikoiman runsaudesta Suomessa ei säästellä. Jos lähikauppaan (usein Prisma/Shittymarket Kehä kolmosen ulkopuolella) lähtee maitoa ostamaan saa siinä samalla päivän kymmenentuhatta askelta täyteen. Suurin osa runsaasta valikoimasta on kuitenkin pohjimmiltaan sitä samaa tuotetta. Laskin joutessani Prisman hyllystä 27 erilaista kanasuikalemarinaadia, 20+ erilaista mixtuuraa siasta ja naudasta, 11 erilaista piimää ja sitten sitä ketsuppia! Tuote, joka koostuu siis lähinnä vedestä, sokerista, tomaatista ja etikasta, on poikinut ihailtavan määrän erilaisia mielikuvituksen tuotteita, joihin asiakas voi identifioitua.

Käyppä huviksesi laskemassa seuraavalla kauppareissulla oman kauppasi tilanne ja jätä kommentti. Paljastan oman löydökseni jutun lopussa.

Lopputuloksena on todettava, että hyvän valinnan tekeminen on Suomessa vaikeaa. Tämän on huomannut matalamman tulotason porukka, mutta ilmeisesti jollain tasolla kokenut myös paremman tilipussin posse. Sanotaan, että kolmekymppisenä sinulla on se kroppa, jonka sait synttärilahjaksi ja nelikymppisenä se minkä ansaitset. Nyt kun tuttavapiirini alkaa lähenemään neljänkympin rajapyykkiä alkaa esiin nousta, tulotasosta riippumatta, elintasosairauksia. Huono-osaiset pilaavaat terveytensä huonoilla valinnoilla, parempiosaisilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta tehdä parempia valintoja. Väitän, että myös ne harvat, joilla olisi aikaa ja rahaa tehdä hyviä valintoja kärsivät markettien „läskin laiha“ syndroomasta. Runsas, mutta suppea valikoima ei yksinkertaisesti kannusta kokeilemaan. Samoja ruokia tehdään viikosta toiseen kanasta, jauhelihasta, tomaatista ja kurkusta. Aikoinaan Mongoliassa paikallinen ruokavalio oli samaa laatua suppea. Muistan mietiskelleeni, että hyvinhän nuo vanhat ukot vielä silläkin sapuskalla kiikkuvat hevosen selässä. Myöhemmin selvisi, että "vanhat" kurttunaamat olivat vasta viisikymppisiä.

Olenkin alkanut pohtimaan edellä mainittua tuotepäälliköintiä. Olisiko kuitenkin parempi siellä Suomessa siirtyä samaan hyllylle virolaisten kollegoiden kanssa? Huhuttu kakkoslaatu, mitä Viroon ostetaan, tarkoittaa kypsiä tomaatteja, päärynöitä ja esteettisesti rustiikkisen näköistä juuriselleriä. Lisäksi hintaa ruokakassille jää noin puolet suomalaisesta silläkin riskillä, että joskus laarissa voi olla huono tomaatti. Mene ja tiedä, mutta varmaa on se, että kuluttaja voi tähän ostopäätöksillään vaikuttaa. Ehkä oleellinen nosto tässä on se, että HYVÄNMAKUINEN ruoka saattaa hyvinkin olla halvempaa kuin pitkän hyllyiän safka.

Tästä löytyi hiukan maistiaisia Lidlistä. Kassan päähän oli asetettu „HEVI hävikki“ laatikoita. Kahdella eurolla sai kantaa kotiin kokonaisen parsakaalin, kukkakaalin, kaksi banaania, puntin tilliä, appelsiinin, sekä muutaman sipulin. Kaikilla tuotteilla oli hyllytavaraan verratessa esteettisiä puutteita, mutta ei mitään mikä olisi estänyt tätä puolihalvaantunuttta kokkia valmistamasta niistä maukasta kotiruokaa.*

Kiitos, anteeksi ja näkemiin!

-Puolihalvaantunut kokki

P.S. Ja sitä ketsuppia oli 32 eri laatua. Hulluutta.

*Laatikon tuotteet taittuivat myöhemmin esim. Parsakaalimuhennokseksi (tillillä!), gratinoiduksi kukkakaaliksi tai kukkis-couscousiksi (appelsiinilla!), banaaniletuiksi ja marinoiduksi sipuliksi tukemaan sitä iänikuista tomaatti-kurkku-saldea. Pehmeistä appelsiineista saa esimerkiksi herkullista kompottia ja kuoren voi raastaa banaanilettuihin tai parsakaalimuhennokseen. Kahdella eurolla.