Kaksitoista tuntia Tartossa

Heti kymmenen jälkeen aamulla bussi ryömittää parkkiin Tarton bussijaamalle. Ilmassa ei haista sitä samaa merellistä nyanssia, mikä Tallinnassa nenään ottaa jo kotiovella. Sen sijaan ilmassa leijalee utu, mikä kielii hellepäivästä. Tartto on opiskelijakaupunki, mutta myös kesäkaupunki. Tämäkin viikonloppu on ahdettu täyteen tapahtumia, mikä tarkoittaa, että koko linna kolmenkymmenen kilometrin säteellä on buukattu viimeistä hetekaa myöten. Tästä johtuen päätimme ottaa viimeisen bussin illalla takaisin Tallinnaan.

Edessä on pitkä päivä ja varustusta on syytä keventää. Bussiasemalla on säilytysmahdollisuus vuorokaudeksi kahden euron hintaan. Rinkka jää ilman muuta sinne. Kamera kaulaan ja kenttäpullo völjyyn. Lompuukki on hyvä olla, jos sattuisi jano yllättämään. Sitten menoksi!

Raatihuonetta lähestyessä karsinat alkavat jo kaubamajan kulmalta. Juoksijoita radalle kirmaa mutkan takaa. Hieraisen silmiäni. Jokin ei nyt täsmää. Aivan kuin kaksi juoksijoista olisi kytkettynä toisiinsa. Aivan, nyt minä ymmärrän! Tämä on paratriathlon. Illalla Tartossa soittaa A-ha. Tohinaa riiittää.

Raatihuoneen aukiolla on pakko pysähtyä aimistelemään optista harhaa minkä kapunkiarkkitehti on luonut kapenevalle aukiolle. Paras paikka sen katseluun on pieni Emajoen ylittävä kaarisild aukion alapäässä. Nyt se on kuitenkin eristetty juoksijoille.

Jatkamme matkaa yliopistolle. Huhujen mukaan Baltian paras korkeakoulu. Allekirjoittaneen täytyy tosin huomattaa, että käsittääkseni kilpailut Tarton ja Tallinnan oikeustieteellisten välillä ovat päättyneet aika tasan viime vuosina. Komea päärakennus silti on ja myöntää täytyy, että keskusta huokuu vanhan yliopistokaupungin henkeä toisin kuin pääkaupunki Tallinna.

Sitten sitä juomaa. Tiuku repii puolta kahtatoista ja maaru se vaan muistuttaa, että edellisestä ateriasta on viisitoista tuntia. Päätimme toteuttaa ekskursiollamme kahvilapruuvin. Kahvilakulttuuri on Virossa voimakkaampi kuin kapakkikulttuuri. Kahvin ja pullan lisäksi kahviloista saa usein hyvää ruokaa ja viiniä.

Istumme Rüütlin varteen Meat Market -kuppilaan. Ravinteli tarjoaa lounasta hintaan 5,90, mikä ei myöskään näytä hassummalle. Itse olen kuitenkin jo kehittänyt fiksaation Schnitzeliin ja tilaan mokoman. Meat Marketissa on viihtyisä baari, joskaan tällä kelillä siellä ei malta istua. Terassi on parempi paikka.

Jälkiruoalle raahaudumme naapuriin Chez Andreen. Leivospuoti tarjoaa mauttoman pitkän rivin herkkuja vitriinissä, sekä kuuden euron lounasbuffaa puolilta päivin. Puhvetin tarjonta on runsas, mutta se on kuuden euron buffa. Suurin osa tuotteista vaikuttaisi tulevan pussista. Leivospuoli sen sijaan houkuttaa. En tiedä arvon lukijasta, mutta meikäläisellä on joku juttu meneillään macaronsien ja kuplajuoman kanssa. Hylkyyn sampanja ja mansikat, jos tarjolla on macaronseja! Kolmella eurolla kylkeen saa ihan kelvollisen kakkupalasen.

Arkkitehtuuria

Ennen yhtä nousemme taksin kyytiin ja otamme suunnan kaupungin koillispuolelle Eesti rahva muuseumiin. Kansallismuseo on jo itsessään jonkinlainen nähtävyys. Vaikuttava julkisivu sekä museon interaktiivisuus jäivät mieleen. Lippukassalta saa mukaansa kortin, jota väläyttämällä kaikki opastekstit saa kätevästi käännettyä omalle kielelleen. Museoon on hyvä varata 2-3 tuntia ja taksiin viisi euroa suuntaansa.

Takaisin tullessa pyydän hevosmiestä jättämään meidät Karlovan kaupunginosaan. Boheemi alue on tunnettu vanhoista puutaloista, kirppareista ja kahviloista. Sisäpiirin vinkki ohjasi meidät Anna Edasi kahvilaan. Suloinen kahvila on toisen sukupolven yrittäjän näkemys lapsuutensa pullanhajuisesta mummolasta. Vinkki kahvilasta ei ole jäänyt ainoastaan meidän sisäpiiriin, huomaan. Jono kiermurtelee kahvilan tiloissa. Nopeaa janoa sammuttamaan päätämme lopulta pyrähtää kadun yli kapakkaan. Karlovan Barlova osoittautuu vallan miellyttäväksi boheemiksi kuppilaksi. Romaani nenän alla istuva kyyppari Kristiin kertoo paikan olevan taiteilijoiden suosiossa. Illalla on live-keikka sekä leikkimuotoista kisailua.

Pöytävaraus illalliselle on kuudelta, mikä jättää meille vielä hyvin aikaa hortoilla ympäri Karlovia äimistelemässä pysähtynyttä aikaa. Puutalojen aitojen välistä näkee silloin tällöin kanoja pihamaalla, sekä yhdet kumisaappaat pystyssä yksin keskellä pihaa. Niiden ulkoiluttajaa ei näy missään.

Seitsemään mennessä on reput haettu säilöstä ja naama kammattuna. Seisomme ravintola-kahvila Wernerin edessä. 1896 perustettu kuppila on Viron vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut kahvila.

Suojaisa sisäpiha tarjoaa hyvä puitteet syömiseen kuumanakin päivänä. Sisätiloista löytyy uhkea ruokasali, sekä levoton kahvilavitriini. On suolaista ja makeaa. Vaikka eivät kahvilatuotteet yleensä ole mikään meikäläisen märkä päiväuni menevät nyt vaipat vaihtoon. Kahvilan jono alkaa ulko-ovelta saakka, mikä sekin kertoo oman puolensa tarinasta.

Viime aikoina Werner on alkanut tarjoamaan keittiön paineen vaikutuksesta myös varsinaista menua. Keittiömestari Merino Lastik on saanut suhteellisen vapaat kädet toteuttaa Tallinnasta hankittuja oppeja kyökissään. Nuorelle kaverille oppia päähän ovat takoneet mm. Janno Lepik ja Kristjan Peäske Leib ravintolasta Tallinnassa. Listalta löytyykin joitakin erikoisuuksia kuten esimerkiksi strutsia. Carte -listan lisäksi Wernerissä on myös terassilista, mistä löytää kesälistan ikivihreät, kuten burgerin ja simpukat.

Poikkeuksena useisiin paikkoihin Werner tuntuu huolivan myös alan ammattilaisia töihin saliin. Terassia luotsaavat tytöt kääntelevät noin kuuttakymmentä asiakaspaikkaa kahteen pekkaan hymyissä suin.

Jälkiruoaksi on pakko koittaa vitriinin tuotteita. Erityisesti konvehdit näyttävät suussasulaville. Werneristä on helppo lähteä hymyissä suin. Aikaakin näyttää vielä olevan tuopin mittaiselle jälkianalyysille näkemisen arvoisessa opiskelijakapakassa Mökussa.

Bussi Tallinnaan nytkähtää liikkeelle laiturista. Kaksitoista tuntia Tarttossa on käytetty tehokkaasti. Minun vielä valitessa Lux Expressin päätteeltä illan elokuvaa on vaimo jo karannut tirsamaahan.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin!

- Puolihalvaantunut kokki

Strutsia

Wernerin vitriinistä

Wernerin viihtyisä terassi

Yläkerran iltaravintola