Hesarissa (15.3) uutisoitiin uudesta lääkkeestä lihavuuden.
Spoilerina heti alkuun, että kyseessä ei ollut lihavuuden hoito-, vaan
kontrollilääke. Hoito tuskin myöskään vaikuttaa kulutustottumukseen, joten
käyttäjä voi huoletta edelleen jatkaa vanhalla kaavalla. Positiivista on, että
alustavissa tutkimuksissa kukaan koehenkilöistä ei yrittänyt tappaa itseään.
Vanha partasuu Karl Marx piti aikanaan kapitalismin
ongelmana oman hännän jahtaamista. Markkinatalous oli tuomittu laajentamaan
aina uusille alueille kunnes horisotti loppuisi kesken. Ei olisi paikkaa enää
dumpata ylijäämää. Benedict Anderson näki kapitalismin arkkivihollisena
kuoleman ja kielen. Yhteistä kieltä tarvittiin kapitalismin ilosanoman
kommunikointiin ja kuolema tuppasi vaikuttamaan yksilön kulutustottumuksiin.
Tänä päivänä näyttää sille, että markkinatalouden
kulutushorisonttia, etenkin ruokatuotteiden osalta, täytyy alkaa tarkastella
vertikaalisesti. Suomessa markkinatalouden koneet saatiin kunnolla käyntiin
viimeistään sotien jälkeen korvauksia maksellessa. Seitsemänkymmentä vuotta
myöhemmin kuluttaja on raottanut lompakkoaan ostaakseen TV:n, DVD-boksin,
integroidun TV-DVD, digiboksin, integroitu TV-digiboksin, DVD-digi-TV
intergraatiohärdellin, HD-TV ja mediakeskuksen ja nyt poppareita ahmivan
kuluttajan pötsi natisee liitoksissaan. Länkkärimallin dietti on kasvattanut
Amerikan mallin vyötärön. Lisää pitäisi kuitenkin kuluttaa. Kohtalaisen hurjalta kuulostaa väite, että kaksi kolmannesta yli 30-vuotiaista suomalaismiehesistä on ylipainoisia.
Laihdutuslääkkeiden historiaa tahraa sarja epäonnistumisia
ja tuotteiden poisvetämisiä. Osa kun aiheutti sydänsairauksia, „jalla-jallaa“
tai itsetuhoisia ajatuksia (väliaikaisia selvänäköisyyden hetkiä?). Lääkeet
myös pyrkivät pääasiassa nopeuttamaan kuluttamista lisäämällä aineenvaihdunnan nopeutta.
Kuluttaja siis voisi syödä ja paskantaan tehokkaamin. Toiset lääkkeet estivät
imeytymistä. Toisin sanoen, kuluttaja saattoi syödä enemmän, kun ruoka laskee
läpi imeytymättä. Mitähän vihreät ajattelijat tästä tuumivat?
Semaglutidi, Hesarin mukaan, vaikuttaa suolen kautta
aivoihin ja saa käyttäjän unohtamaan nälän tunteen. Tällainen kuulostaa
ensialkuun kohtalokkaalta markkinatalouden kannalta. Jos kuluttaja unohtaa
syömisen ja kuluttamisen. Toisaalta, viineri suussa tavattu koehenkilö totesi,
että yksi haukku viineristä riitti ja jo alkoi ällöttää. Mikä tärkeintä viineri
tuli kuitenkin ostettua. Puolihalvaantuneen analyysin perusteella näläntunteen
puute ruokapöydässä ei vaikuta ostokäyttäytymiseen. Empiiriset tutkimukset ovat
osoittaneet, että maitokaupassa kaljapäksi tuppaa salakavalasti ilmestymään
ostoskärryyn spontaanin kulutusimpulssin johdosta. Harvemmin sillä on tekemistä
ad tempus kaljahampaan kolotuksen kanssa. Samasta syystä avattuja ja
unohdettuja olutpurkkeja saa keräillä aamuisin illanvieton jäljiltä.
Professori Pietiläinen Helsingin yliopiston lihavuudentutkinnan
nyrkkiryhmästä piti semaglutidihoitoja kalliina. Pistoksina annettava hoito on
hyvä niin kauan kuin kuluttaja jaksaa käydä pyllistämässä vastaanotolla.
Kyseessä on siis niin sanottu „piikkipaasto“. Se ei myöskään varsinaisesti
hoida syytä, vaan kontrolloi seurausta. Eikös tästä jojolaihduttamisessa ole
kyse? Pietiläinen murehtiikin, että epäilemättä monella „lompakko laihtuu
nopeammin kuin vyötärö“.
Markkinatalouden raameissa pyörivälle Suomen maalle
ylivoimaiseksi ongelmaksi näyttää muodostuvan kuluttajan solvenssissa ja
kuluttaejakuntoisena pitäminen. Puolihalvaantuneelle logiikalle ongelma
vaikuttaa kummalliselta. Ennen puhuttiin „nälkävyön kiristämisestä“, missä
käsittääkseni yhdistyy vyötärön kavennus ja rahan säästäminen. Suomen lihavuus- ja talousongelman voi
purkaa karkeasti kaavaan „kuluta vähemmän säästä enemmän“, mutta kun se ei
vaikuta olevan sovellettavissa täytyy jossain rakenteessa olla mätää.
