Neljän tunnin session jälkeen Afrikan tähteä Joku ehdotti kapakan pöydässä istuneille politiikan opiskelijoille, toista kierrosta juomia. Ravintola oli täpösen täynnä ja pöytäseurueen mukit tyhjät:
"Sori, mä en juo.”
“Mutta meillä on suurin pöytä ja pienin myynti.”
“Se on niiden ongelma.”
Lähestulkoon vuosikymmen ravintolatyöntekijän elämää takana selittänee tapajuoppouteni tilanteessa.
Marssin kuuliaisesti tiskille ja tilasin tolpan. Moraalinen minä ei menisi ruokaravintolaan seitsemältä viettämään iltaa kuin kotona. Paras kaveri joi illan omaa kahvia termarista. Kotimatkalla keskustelimme aiheesta. Vasempaan kallellaan oleville, lihaa vältteleville ja ilmastotietoisille yliopisto-opiskelijoille alkoholi oli rasite, ei liukaste. Se, että ravitsemusliike teki myyntinsä suurimmaksi osaksi alkoholilla tuntui antavan luvan lipsua kaksinaismoralismiin.
Nuoruuteen kuuluu tietynlainen radikalismi ja kärsimättömyys: Kaikki-mulle-heti. Miksi ei muut vaan tajua? Se on hyvä. Syntyy impulsseja.
Politiikantutkimuksessa tulee toisinaan vastaan termi “poliittinen messianismi”: Tarkoitus pyhittää keinot. Nuorena vaikuttajana on hyvä kuitenkin muistaa mihin edellä mainittu machiavellismi on toisinaan johtanut. Max Weberille käytettyjen keinojen on rakennuttava eettiselle pohjalle – niiden kanssa on elettävä. Siksi eettisen standardin mukaan toiminen vaatii irrationaalisuutta ja “irroittelua”.
Lopuksi Humbrey Bogartia vapaasti kääntäen: “Jos Stalin, Truman ja kaikki muut ottaisivat kolme drinkkiä nyt, ja kaikki relaisivat hiukan, YK voitaisiin unohtaa.”
Hyvää fuksisyksyä!
