Narvan maanteen ja puistoon johtavan uran kulmassa on outo talo. Sen vieressä
asuu Kiinan lähetteliäs ja toiselle puolelle on, niin ikään,
pykätty pramea pytinki. Talon takaa alkaa Kadriorun puisto
suihkulähteineen, museoineen ja linnoineen. Turistit astuvat alas
bussi numero 51:sta Viru-keskukselta, J. Poskan pysäkille, ja hämmästelevät
röttelöä. Paikalliset vain puistavat päätään. Poskan
Comarketista tehtyjen ostosten jälkeen osa väestä pujahtaa talojen
välistä puiston puolelle. Yksi huokaa, kun liikenteen melu jää
taakse, toinen jo pyörittää kapsulia irti viinipullon kaulan
ympäriltä. Päike paistaa.
Tallinnan vanhemman arkitehtuurin
ongelma on pitkälti sama kuin muuallakin maailmassa: raha. Moniin
vanhoihin kortteereihin on lätkästy museosuojakilpi jonkin kantavan
seinän kylkeen. Kilpi velvoittaa remonttitöihin museokilven
puitteissa. Kilvellistä seinää ei saa jyrätä alas. Kiinan
lähetystön vieressä sijaitseva röttelö on surullisen kuuluisa
esimerkki siitä itsepäisyydestä, mikä luomakuntamme pitää
jaloillaan ja taistelemassa oman elämäntavan vapaudesta. Röttelön
omistaja on Viron rikkaimpaan eliittiin kuuluva herra. Lupaa
muutostöille ei heru, vaan museorakennusta on vaalittava.
Vaaliminen, esimerkiksi sortuneen seinän korjaaminen,
luultavasti laskisi kuluineen omistajan yhteiskuntaluokkaa ainakin
askeleen katutasoa kohden. Näin ollen itämaan herra jää
pihamaalleen aprikoimaan olisiko Mercedestä syytä siirtää tontin
toiselle laidalla, jos joku kaunis päivä luonto ratkaisee tilanteen
naapurin herran eduksi.
Narva maanteen toisella puolella
rakennuskanta on uutta. Pikkuvanhaa. Kello yhdeksän astumme
iO-ravintolaan. Ennen kuin avaan raskaan sisäoven, vilkaisen vaimoa.
Olemmeko oikeassa paikassa? Oven takaa paljastuu pesuamme, joka on
täytetty samppanja-magnumeilla. Hovimestari saapuu ohjaamaan
riisuuntumistiloihin. Uimahattu taisi jäädä toisen takin taskuun.
Ravintolasaliin suodattuu aamuaurinko
korkeista ikkunoista. Sisustus on rokokoo jäljitelmää ja prameaa.
Kruunuja, pitkiä pöytiä ja pöydän päässä kaksi ja puoli
metrinen valtaistuin. Kuvittelen venäläisen nouveau richen
viihtyvän täällä. Toistaisiksi ravintolasali kuitenkin vastaa, kun
sinne huutaa. Istumme pöytään ja huomaavaisen tuntuinen hovi tuo
aamupalamenut. Noh, kahvia ja šampusta nyt ainakin. Entä sanomalehti?
Hovi vastaa, että elämme 2000-lukua ja ihmiset lukevat uutiset
nykyään netistä. Vai niin.
Joku jossain lehdessä kyseli männä
viikolla, mikä on parasta hotellin aamupalassa. Siis, se sokeriton
vanukas, jota ”kokkeliksi” kutsutaan, lämpökaappikuivatut
nakit, ahtosuolattu pekoni vai rusinalihapullat? Joku taisi puuron
nimetä. Oman kokemukseni mukaan, puuro on parhaillaan kello
8:45-9:00 välisenä aikana, mutta jos ei ole valmis saapumaan
ajoissa, ei jono vedä maaliin ennen 9:05:ttä. Yhdeksän jälkeen
aamuinen puurovelli on muuttunut jo kiinanmuurin rakennustarpeiksi.
Pitäydyn siis sanomalehdessä ja pohjattomassa kahvipannussa. Se on
parasta viihdettä.
No, pidin tämän mielipiteen omana
tietonani, ja tilasin lohi-croissantin, sekä munakkaan. Vaimo tilasi
miniblinit lohella ja munakkaan. Kahvi tuotiin höyryämään pöydän
kulmaan. Jenni kohotti lasiaan. Panin merkille, että aamuauringossa samppanja,
vaimo taustalla, kimalteli lasissa erityisen
kauniisti.
Hovimestari kolkutti sauvallaan
lattiaa: herran ja rouvan blinit, sekä croissant,
Itävallan hovista! Arvovaltainen raatimme tervehti tulokkaita
vatsallaan. Hyvää, jos ei erinomaista. Rapea voisarvi ja tuoreen
tuoksuinen kala. Kahvi alkoi huveta pannusta - ilman sanomalehteä.
Sali alkoi hissukseen täyttyä myös
muista aamupalan peukuttajista. Yritin kuunnella kieltä: taisipa olla englanti, sekä vironkieli, käytössä toisissa
pöydissä.
Etuaamupalan plokkaamisen ja lasien
täytön jälkeen keittiöstä putkahti ulos kaksi munakasta.
Molemmat omassa pikku rameskinissään. Munakas oli kyllä
hyvä. Ainoastaan nurinaa herätti rameskinin kunto. Jonkun olisi aika tilata uudet. Pinnoite oli irtoillut pahasti, ja se pisti
auttamatta miettimään, kuinka paljon tätä hyvää tuli
tahtomattaan nautittua munakkaan kyytipoikana.
Kokonaisuus oli herkullinen. Harvoin
pääsee nauttimaan hyvin valmistetusta aamupalasta. Tila lisäsi
viihtyvyyttä ja tarjosi samppanja-aamiaiselle kaivattua glamouria.
Huomaavainen hovi jaksoi seisoa hattu kourassa aina siihen asti,
kunnes nuttu oli napitettu, ja ojensin käden viimein ottamaan sitä
vastaan. Tästä olisi hyvä jatkaa sen Poskan marketin kautta
Tallinnan taidemuseokierrokselle ja kesäpäivän piknikille
puistoon.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin!
